Päivä ja ilta ennen leikkausta
Viikonloppu meni kuumeessa ja flunssassa, ja ehdin jo
epäilemään pääsenkö Jorviin tiistaina lainkaan. Tapasin tänään leikkauksen aattona
lääkärin ja päädyimme yhdessä siihen, että koska olen jo lähes täysin toipunut,
niin leikkaukselle ei ole estettä. Esteeksi tässä vaiheessa muodostuisi lähinnä
todella kova kuume ja limaa täynnä oleva nielu, jonka seurauksena nukutuksessa
saattaisi tulla haasteita. Tapaamisessamme kirurgi kuunteli vatsan suonieni
toimintaa ja piirteli tussilla kehooni uuden kehoni, jota kannattelen
huomisesta alkaen. Toivomuksia esim. kuppikoosta sai esittää ;-)
Leikkauksessani on läsnä neljä kirurgia, joilla jokaisella
on oma roolinsa. Yksi hoitaa vatsan seudun, yksi vasemman rinnan, kolmas oikean
rinnan, ja neljäs on touhua seuraava erikoistuva lääkäri. Käytännössä vatsa
avataan ja siitä poistetaan tulevan rinnan kokonainen pala, ja tarvittaessa
enemmänkin (ns. jämät joutanevat roskikseen). Tämän jälkeen ylävatsa vedetään
kiinni alavatsan reunaan ja otettu pala ommellaan toiseksi rinnaksi. Suurin osa
ajasta menee mikroskooppisessa työssä suonia yhdistettäessä. Leikkauksen
pitäisi olla ohi 4-6 tunnissa. Leikkaavia lääkäreitä on yleensä 2-4. Heräämöstä
pääsen ilmeisesti osastolle huomisiltana. Vuorokausi menee kuulemma enemmän tai
vähemmän ”pöpelikössä”.
Haastattelin kirurgiani korjausleikkausten tekemisestä ja
hän harmitteli, että joskus naiset jättävät niitä tekemättä, koska sitä
pidetään esim. turhamaisena. Hän toivoi yleisempää keskustelua aiheesta. Itsestäni
tuntuu hemmetin kivalta päästä eroon painavasta ja kömpelöstä proteesista, jota
olen kantanut kolmisen vuotta päivittäin mukanani. Turhamaisuudestani kertonee perheelle
varaamani lentoliput Pariisin alennusmyynteihin ensi tammikuussa. En ole
pitkään aikaan halunnut ostaa vaatteita, koska en ole oikein nähnyt siinä
mieltä. Tammikuussa Visa vinkuu kun pääsen rintaliivien, bikinien ja esim. kotelohameiden
ym. maailmaan Euroopan muotimekassa. Pää pystyssä voin sanoa olevani
turhamainen tässä asiassa.
Leikkausta edeltävänä iltanä ei erityisen kummaliisia toimia osaltani tarvittu. Syödä
en saanut 6 tuntia ennen leikkausta, eikä juoda 2 tuntia ennen leikkausta. Jotakin
litkuja annettiin juotavaksi, jotka edesauttavat suolen toimintaa.
Ensimmäisestä minulle tuli lievästi oksettava olo, toiset kaksi menivät paremmin alas. Napa
piti puhdistaa, kynsilakat poistaa ja hiukset pestä.
Pelkoa en osaa tällä hetkellä tuntea. Aamulla hoidin emdr-terapialla
erästä asiakasta, joka kertoi minulle toivovansa itselleen kuolemaa. Jäin miettimään,
että tuskin minulla käy niin huono tuuri, että kuolla kupsahdan ennen aikojani
leikkausöydälle, kun en sitä lainkaan toivo. Poikanikin valoi minuun uskoa
kysymällä minulta tänään: ”äiti, koska
sinulla on huomenna asiakkaita?” Voin siis tyytyväisenä todeta, että
ainakaan hän ei tunnu liian suurta huolta asiasta kantavan. Pidetään siis
peukut pystyssä, ja mieli iloisena, kaikki menee varmasti hyvin :-) :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti