Mitä lapsen tulee tietää äidin/isän syövästä?

Tekisi mieli vastata: ”Ei mitään?” Kysymys on äärettömän vaikea ja vastaus toki riippuu lapsen persoonasta ja iästä, sekä siitä millainen mahdollisuus hänellä on saada tietoa vanhemman vakavasta sairaudesta joltakulta muulta henkilöltä. En edes yritä tekeytyä tässä kysymyksessä ammattiroolini taakse koska koen sen käytännössä mahdottomaksi, ja näin ollen tyydyn kertomaan omista valinnoistani. Taustatietona kerrottakoon että 11-vuotias poikani on nähdäkseni persoonaltaan herkkä, helposti sopeutuva ja luottava.

Vuonna 2010 saadessani rintasyöpä diagnoosin (vieläpä naistenpäivänä!) poikani oli 7-vuotias. Teimme tuolloin perheen sisällä päätöksen siitä, että syöpä sanaa ei käytetä hänen kuullensa ja häntä vaivataan mahdollisimman vähän asialla. Pojalla ei ole ollut menetyksiä eikä kuolema tai vakava sairaus olleet hänelle mitenkään entuudestaan tuttuja asioita. Sukulaiset ja perheystävät tiedotettiin tästä linjauksesta. Ne muutamat epätietoisuuden ja pelon lietsomat keskustelut konjakkilasien ääressä, jotka sairauden toteamisen alkuvaiheeseen kuuluivat, käytiin illan taittuessa yöksi lapsen jo nukkuessa. Syöpäleikkauksen aikana poikani kävi minua tapaamassa sairaalassa ja sytostaattihoitojen aikana hän todisti hiusteni lähtöä. En kokenut, että kumpikaan em. kokemus olisi suuremmin vaikuttanut häneen. Hän tiesi toki, että äiti oli sairas (ja toipuisi), mutta ei sen enempää.

Rinnan korjausleikkaus selitettiin nyt 10-vuotiaaksi kasvaneelle pojalle siten, että äidin vatsa vaihtuu nyt sairaalassa uudeksi rinnaksi. Hän ei pitänyt sitä mitenkään ihmeellisenä. Tänään haastattelin poikaani em. kokemusten tiimoilta. Kysyin tietääkö hän mikä sairaus äidillä oli kolme vuotta sitten. Hän vastasi (samalla Aku Ankkaa lukiessaan), ettei tiedä. Seuraavaksi kysyin häneltä missä määrin lapselle hänen mielestään tulisi puhua äidin/isän sairaudesta. Hän vastasi: ”Ihan hyvä jos jotakin kerrotaan mutta ei siitä tarvitse kokoajan puhua”. Jatkoin kysymällä että jos hän kuulisi aikuisten välisiä keskustelua äidin/isän sairauden laadusta niin googlettaisiko hän asiaa. Hän katsoi minua hölmistyneenä ja totesi että ”Mitä järkeä siinä olisi kun voi yhtä hyvin kysyä vanhemmilta asiasta”. Neljänneksi ja viimeiseksi kysyin ”Asteikolla 0-10 (jos kymmenen on se että et muuta ajattelekaan), kuinka huolissasi olet ollut minun sairauksista?” Hän vastasi ”nolla-yksi”. Koin tehneeni viime vuosien aikana hyvää kasvatustyötä ja aion jatkaa samalla linjalla.

Melanooman hoitorumba alkaa

Huomenna on edessä labrat ja röntgen, keskiviikkona vartijaimusolmukkeiden kuvaus ja torstaina leikkaus. Aika uuvuttavalta tuntuu jo nyt, mutta pakkohan tämä on rynniä läpi. Tuloksia mahdollisista etäpesäkkeistä saan odotella 1-2 viikkoa, jos ymmärsin oikein.

Keskittymiskyky ja hermot on viime aikoina ollut vähän mitä sattuu. Jostakin syystä olin laittanut eräälle asiakkaalle ajan kalenteriin ja ihmettelin kun henkilöä ei näkynyt eikä kuulunut. Asiaa selvitettyäni huomasin, että aika oli ilmestynyt kalenteriini ikään kuin tyhjästä. No, ainakin olin varuiksi valmiina ;-) Sujuvasti tämä blogi tästä muuttuu melanoomapotilaan blogiksi, en ole paljoa rintojani viime päivinä ajatellut. Hyvin ne tuntuvat voivan. Pystyn jo säännöllisesti nukkumaan kyljelläni ja viikonloppuna olin ensi kertaa uimassa. Uinnin jälkeisenä päivänä huomasin kropassani että olin käyttänyt olemattomia vatsalihaksiani. Tuntui mukavalta vain lillua vedessä. Uinti ja vedessä liikkuminen on aina ollut sydäntäni lähellä.

Rintasyöpäpotilaasta melanoomapotilaaksi

Mitähän sitä nyt sanoisi?

Kävin torstaina Jorvissa kirurgin jälkitarkastuksessa. Hyvältä näytti, eli kaikki haavat ovat umpeutuneet ja olimme kirurgin kanssa tyytyväisiä lopputulokseen. Kroppa valokuvattiin ja seuraava kontrolli päätettiin pidettäväksi kuuden kuukauden kuluttua, jolloin myös nänni rakennetaan.

Seuraavaksi sain tietää että minulla on melanooma. Korjausleikkauksen yhteydessä minulta oli poistettu leikkauskohdan vierestä luomi, jonka tulokset olivat nyt tulleet patologilta. Onneksi luomi ei ollut kovin paksu. Joudun uuteen leikkaukseen 1-3 viikon sisällä, jossa tutkitaan mm.  sitä, onko se tehnyt etäpesäkkeitä. Karkean statistiikan mukaan jos etäpesäkkeitä ei ole, niin viiden vuoden kuluttua hengissä on 95 % potilaista, ja jos etäpesäkkeitä on, niin luku on 65 %. Kirurgin mukaan tällä luokituksella oleva luomi ei yleensä ole vielä tehnyt etäpesäkkeitä. Jokatapauksessa edessä on viiden vuoden syöpäkontrollit ja ikuinen auringonottokielto. Mahdollinen etäpesäkkeiden olemassaolo selviää noin 4-5 viikon kuluttua.

Tiedän kokemuksesta että odottavan aika on pitkä. Syövän ikävin vaihe minulle toistaiseksi on ollut epätietoisuus tulevasta. Jorvin käynnin jälkeen minun piti mennä vaateostoksille, mutta enpäs sitten mennytkään. Ei oikein ollut mieltä.

En aio kuitenkaan jäädä ns. tuleen makamaan. Maanantaina alkavat työt ja seuraavat viikot pakotan itseni keskittymään niihin. Jos rintasyövästä selvittiin niin melanoomastakin selvitään. Tämän asian myötä rinnan korjausleikkaus muodostui myös eräänlaiseksi hengenpelastusoperaatioksi minulle: En välttämättä itse olisi kiinnittänyt luomeen huomiota ja melanooma olisi rauhassa saanut tehdä tuhojaan kehooni. Nyt osaavat kirurgit leikkasit luomen pois ja pääsen hoitoon.

Mitä tästä opimme? Hyvät ihmiset, tarkkailkaa niitä rintojanne ja luomianne! :-)

Swinging my big boobs: Miksi rintojen koolla on miehille väliä?

Rinnoilla on suuri merkitys naisen seksuaalisessa viehättävyydessä –sekä naisen, mutta erityisesti miehen silmin katsottuna. Osana seksuaaliterapiakoulutustani tutustuin www.xnxx.com pornosivuston materiaaliin. Mielenkiinnosta rintojen saamaa huomiota kohtaan kirjoitin hakusanaksi ”breasts” ja sain 3500 hakutulosta, mm. ”Sexy girl with gorgeous breasts”, ”lesbian natural big tits”, ”huge tits in bikini top”, ”she licks her big tits”, ja”big oiled boobs”. Lähes jokainen kymmenistä läpikäymistäni videoiden kuvauksista piti sisällään sanan ”big”. 

Selvästikin suuret rinnat ovat valttia pornosivustoilla. Eräs tuntemani mieshenkilö valaisi asiaa lisää kertomalla, että ainakin 1970-luvulla poikien kiinnostus tyttöjä kohtaan peruskoulussa perustui siihen, kenellä tytöistä oli kehittyneimmät rinnat. Muistan itse saman ilmiön peruskoulusta, kuuluin ns. keskikastiin ja seurasin hämmentyneenä kun luokan pojat eivät saaneet silmiään irti luokan isorintaisimmasta tytöstä. Tutkimusten mukaan miehet kuitenkin harvoin pitävät hyvin suurista rinnoista, joten rajansa siis kaikella. Miesten ja kulttuurien välillä on myös eroja: Esimerkiksi psykologi Raffaele Morell osoitti tutkimuksessaan, että yli puolet italialaisista (!) miehistä tuntee olonsa epämukavaksi isorintaisen naisen läheisyydessä. Kukapa olisi uskonut tätä juuri italialaisista miehistä?

Miksi naisen rintojen koolla sitten on merkitystä? Miksi keskimääräistä suuremmat rinnat vetävät miehiä puoleensa? Onko sama ilmiö havaittavissa myös lesbojen keskuudessa?

Psychology Today lehdessä julkaistussa artikkelissa Why do I Like Large Breasts? Ogi Ogas viittaa ilmiöön kutsumalla sitä "The Mother of All Male Sexual Interests” (vapaa käännös “miesten kaikkien seksuaalisten kiinnostusten äiti”) ja perustelee em. lausetta muun muassa sillä, että ”suuret rinnat” on neljänneksi yleisin hakusana Dogpilessa, heti ”homo”, ”nuori” ja ”MILFs” hakusanojen jälkeen. Ogasin mukaan universaaliksi todettu miesten suuri kiinnostus naisen rintoja kohtaan juontaa juurensa ihmisen biologiasta: Suuririntaisuus on evoluutioperustainen visuaalinen signaali miehelle naisen hyvästä estrogeenituotannosta ja kehon rasvapitoisuudesta, jotka puolestaan ovat yhteydessä kykyyn sietää raskauden aiheuttamaa kehollista stressiä ja tuottaa terveitä jälkeläisiä. Kirjoittajan mukaan myös kulttuurihistorialla on merkitystä: Ennen nykyajan laihdutus- ja kuntoiluvillityksiä naista, jolla oli tavallista suuremmat rinnat, pidettiin terveempänä ja lisääntymiskykyisempänä kuin pienirintaisempaa naista. Mikä tärkeintä: Kiinteät, pystyt ja terhakkaat keskimääräistä hiukan suuremmat rinnat ovat ennen kaikkea naisen nuoruuden, sukukypsyyden ja hedelmällisyyden merkki. 

Kaikki psykologit ja tutkijat eivät kuitenkaan allekirjoita Ogasin näkemystä miesten rintojen kiinnostuksen ja biologian välillä. Muun muassa Larry Young ja Brian Alexander argumentoivat The Huffington Post lehdessä kirjoittamassaan kolumnissa ”Breasts: The Real Reason Men Love Them” sen puolesta, että miesten kiinnostus naisten rintoja kohtaan juontaa juurensa miehen vauvaikään. Rinnat tuovat turvaa, lämpöä ja pehmeyttä, ja edesauttavat turvaa ja rakkautta tuottavaa sitoutumista, koosta riippumatta. 

Jotta kysymys ei olisi liian yksinkertainen, päätin tutkia tieteellisestä viitetietokannasta, josko myös lesbojen keskuudessa naisen suuret rinnat saavuttavat suurempaa suosiota. Adam Cohen ja Ilana Tammenbaum julkaisivat jo vuonna 2001 The Journal of Sex Research lehdessä tutkimuksensa, jossa osoitettiin että toisin kuin heteronaisten, lesbojen kokemuksia naisen fyysisestä puoleensavetävyydestä määrittää lähinnä naisen kokonaiskoko. Suurempi koko koetaan puoleensavetävämpänä, riippumatta rintojen koosta.    

Niin tai näin, kiinnostus rintoja kohtaan on varmasti yksilöllistä ja tutkimus voi vain rajatusti pyrkiä yleistämään miesten kokemuksia rintojen puoleensavetävyydestä. Eräs miespuolinen kollegani kiteytti kokemuksensa hyvin: "Olivatpa ne sitten suuret tai pienet, roikkuvat tai terhakat, niin naisten rinnat ovat minulle aina iloinen asia!"

Mitä tämä kaikki edellä mainittu tarkoittaa sitten tämän päivien trendien, naiskuvan ja rintojen korjausleikkausten näkökulmasta? Minulle se tarkoittaa muun muassa sitä, että evoluution myötä ja kauneuskirurgian kehittymisen ja yleistymisen suosiollisella myötävaikutuksella me naiset olemme oppineet huijaamaan miehiä! Rinnan korjausleikkauksen läpikäynyt 45-vuotias kiinteä ja terhakkarintainen nainen viestii rinnoillaan miehelle nuoruudesta ja hedelmällisyydestä, kunnes miehen katseen siirtyminen naisen rinnoista joskus kymmenien sekunttien kuluttua naisen kasvoihin paljastaa ristiriidan. Mitä mahtaa miehen päässä tuolloin liikkua? Jään mielenkiinnolla tekemään kenttätutkimusta aiheesta ensi kesänä, jolloin meidän suomalaisnaisten rinnat taas näkevät päivänvaloa.

Yksi seksuaaliseen varustukseen liittyvä asia ei miesten ja naisten välillä tieteellisten tutkimusten mukaan eroa: Tyytymättömyys omaan kehoon ja toive siitä, että. ns. seksuaalinen varustus olisi suurempi. Useiden tutkimusten mukaan huomattava osa naisista toivoisi itselleen suurempia rintoja, ja miehistä vajaa puolet toivoisi itselleen suurempaa penistä. Näin siitä huolimatta, vaikka kumppanimme vannoisi meille olevansa tyytyväinen meihin juuri sellaisena kuin olemme.

Bye bye Burana 600

Jätin viikonlopun kunniaksi kipulääkkeet kokonaan pois. Kotiuduttuani söin koko arsenaalin 3 x Burana 600 ja 3 x Panadol Forte 1 g per vuorokausi muistaakseni kahden tai kolmen päivän ajan. Siitä rupesin vähentämään kahteen Buranaan (aamuin ja illoin) vuorokaudessa. Noin viikko sitten siirryin vain aamu Buranaan.

Kipuja on asteikolla 0-10 kolmosen verran, erityisesti aamuisin kun nousee vuoteesta ja tuntuu että pitää ns. revitellä haavat taas liikkeelle. Huomenna tulee kuluneeksi kolme viikkoa leikkauksesta. Tänään on omatoiminen haavateippien vaihto ohjelmassa. 

Pientä turhautumista tähän toipilaana oloon olen jo kokenut. Vireystaso on noin 80 % normaalista, riippuen tietysti siitä mitä päivän aikana tekee. Haavahoitaja antoi viime viikolla hyvä neuvot: Mene makuuasentoon lepäämään parin-kolmen tunnin välein noin 20 minuutiksi. Tämä neuvo vastaa hyvin tämänhetkistä jaksamistilaani. Mieli kuitenkin tekisi jo juoksulenkille ja täysvireyden pariin, en ole oikein lepäävää tyyppiä. Viime yönä asiaa pohtiessani päätin visusti ryhtyä tekemään jokapäiväisiä kävelylenkkejä läheiseen rantakahvilaan. Mies käy koiran kanssa metsässä, mutta itsellä ei  vielä ole sellaista oloa, että haluaisi sinne liukastelemaan ja kompuroimaan. 

Jos jotakin hyvää tästä liikunnallisesta kömpelyydestä on, niin olen oppinut miten monin eri tavoin lattialle tippuneita tavaroita/vaatteita voi nostaa ylös käyttämättä lainkaan yläkroppaa. Esim. polvikyykyn kautta (hyvää jumppaa reisilihaksille), varpaisiin pyydystämällä tai ns. kyykkyasennon kautta. Tai sitten pyytämällä lähellä olevalta perheenjäseneltä: "Voisitko sä..." 

Haavatarkastus

Toissapäivänä kävin haavatarkastuksessa Jorvissa. Tikit arvista otettiin pois ja teipit vaihdettiin. Tikkien poistaminen tuntuu pieneltä nipistelyltä. Haavahoitaja kertoi, että tämän vaiheen jälkeen monella alemmissa ihokerroksissa olevat itsesulavat tikit alkavat ikään kuin puskea ihon läpi, ja pienet tikkien jälkeensä jättämät reiät eivät umpeudu. Tällaisessa tapauksessa pitää kuulemma palata haavahoitajan luokse. 

Vatsani on ollut jonkin verran pingoittunut ja mietimme yhdessä onko sinne jäänyt dreenien jäljiltä nestettä. Päätimme seurata tilannetta ja tarvttaessa menen käymään osastolla poistattamassa sen neulalla ja ruiskulla.

Kotiutuminen on sujunut hyvin. Liikkuminen sujuu ja jalkavoimat kehittyvät kun tavaroiden nosto lattialta tapahtuu jalkakyykyn kautta. Rintojen turvotus on hieman laskenut. Tukivyö ja liivit päällä nukkuminen sujuu. Toisinaan on raivostuttavaa nukkua jatkuvasti selällään, mutta en pysty myöskään kuvittelemaankaan kyljellään oloa. Ohjeen mukaan selällään nukkuminen jatkuu vielä ainakin muutaman viikon. Kipulääkkeet olen vähentänyt yhteen Burana 600:een /vuorokausi. Jos jätän sen pois, olo muuttuu jyrän alle jääneeksi. 

Kävelyjä ja käsiliikeharjoituksia pitäisi tehdä päivittäin. Siis pitäisi. Itselläni se on jäänyt aika vähiin, vaikkakin kotona liikun lähes normaalisti. Joka päivä lupaan itselleni lähteä kiertämään katuja. Eilen kävin miehen kanssa ensimmäistä kertaa Tapiolassa Stockmanin Herkussa. Jäin tosin istumaan ns. vanhusten penkille ulko-ovien viereen miehen käydessä ruoka-ostoksilla. Huomasin laitostuneeni ja kotiutuneeni, koska se tuntui ihan hassulta ympäristöltä. Ihmiset sovittelivat syyssaappaita. 

Kotona olen keskittynyt nukkumiseen, lukemiseen, ruuan laittoon, pojan ja miehen kanssa olemiseen, ja TV:n katseluun. On luksusta vaikka keskellä päivää laittaa leffa pyörimään. Maija Silvennoisen riistakokkikirjasta tulen tekemään useammat ruuat. Puolenpäivän jälkeen nukun perinteeksi tulleet 30-60 min päiväunet. Vireystila kaikkinensa on noin 75 % normaalista. Hajamielisyyttäkin esiintyy: Toissapäivänä ruokaa laittaessa rikoin kanamunan kupin sijasta leikkuulaudalle, ja eilen olin laittamassa vedenkeitintä veden täytön jälkeen jääkaappiin :-)  

Töpsöttelyä kotona

Kotiuduin eilen iltapäivällä. Jälkikäteen tuntui siltä, että kuusi päivää sairaalassa hurahti vauhdilla. Lääkäri antoi kasan ohjeita kotiin, tyyliin että jos rinnan väri tai koko muuttuu, niin pitää tulla samantien päivystykseen, samoin jos kuume nousee yli 38 astetta, tai jos haavat vuotavat. Sairaalassaoloaikana minulla oli pari ensimmäistä päivää kuumetta 38-39 astetta, sen jälkeen se tasoittui 37.3 asteen paikkeille. Haavojen tarkastus on viikon kuluttua, ja leikanneen kirurgin jälkitarkastus kuukauden kuluttua.

Kotona liikkumista tulee luonnostaan enemmän kuin sairaalassa. Lääkäri ohjeisti, että tulen olemaan väsynyt. Imurointi ja koiran ulkoilutus (isokokoinen) on kielletty neljän viikon ajan. Samoin sauna, uiminen ja kylpeminen. Autolla ei saa ajaa kahteen viikkoon. Painoraja tavaran nostamiselle leikatun puolen rinnan kädellä on 3 kg, joten ruokakaupassa käynti jää muiden harteille. Käsien venytyksiä ylös ja sivuille pitää tehdä vähintään kahdesti päivässä. Vuorokauden ympäri pitää olla päällä tiukat urheilurintaliivejä muistuttavat rintaliivit, samoin kuin vyötärön ympäri kulkeva tukivyö. Näiden käyttö jatkuu vähintään neljä viikkoa.

Toistaiseksi kaikki on sujunut hyvin. Teen asioita 1.5-2 tunnin jaksoissa. Eli sipsuttelen (liikkumisnopeus on noin 40 % normaalista) ympäriinsä tehden arkiaskareita tunnin pari ja sitten lepään puoli tuntia. Sitten taas tekemään. Koitan välttää ylipitkiä päiväunia, jottei yöuneni kärsisi niistä.

Poikani vahtii minua kuin haukka, rientäen aina apuun jos kokee, etten saisi tehdä jotakin mitä olen tekemässä (kuten vedenkeittimen täyttäminen vedellä). Hän toi sänkyni viereen ns. ravintolan ruoka valmista bling kellon, jolla voin kuulemma kutsua hänet apuun vuorokauden ympäri koska vain :-)