lauantai 31. elokuuta 2013

Yksirintaisuus ja seksuaalinen häpeä


Olen viime aikoina pohtinut paljon häpeää. Tiivistän seuraavaan sen, mihin ajatteluni on johtanut rinnan korjausleikkauksen ja häpeän suhteen.

Rechardin ja Ikonen ovat esittäneet, että häpeä on reaktio hyväksyvän vastavuoroisuuden puutteeseen. Seksuaalisuus minuuden ydinalueena on vahvasti sidoksissa siihen, minkälaisen vastauksen se herättää toisissa. Uskon, että jokainen nainen toivoo tulevansa naisena ja seksuaalisena olentona rakastetuksi ja hyväksytyksi sellaisenaan, rippumatta siitä, kuinka monta rintaa hänellä on. Rinnan poiston myötä tämä kokemus joutuu kuitenkin usein koetukselle. Lähes jokaisella rinnan poiston kokeneella naisella on poiston jälkeen jonkinlaisia tuntemuksia liittyen seksuaalisuuteensa. Moni tuntee olonsa kehossaan epämukavaksi ja häpeää kehoaan vielä vuosienkin kuluttua leikkauksesta.

Itsen ja oman kehonkuvan vertailu yhteiskunnan normeihin ja ihanteisiin synnyttää häpeää. Uimahalliin ja saunaan meno tuntuu yht’äkkiä vaikealta, joskus ylitsepääsemättömältä. Olen kertonut ystävilleni käyväni pää pystyssä, mutta katse seinälaatoissa, julkisissa uimahalleissa ja he ovat sanoneet minua rohkeaksi. Tiedän, että havaitessaan ympäristössään uusia asioita ihminen käsitteellistää niitä. Yksirintainen tai täysin rinnaton nainen herättää alastomuudellaan muissa ihmisissä todennäköisesti seuraavien käsitteiden aktivoitumisen: ”luonnoton”, ”epätavallinen”, ”epänormaali”, ”sairas”. Tätä seuraa usein uteliaisuuden tai myötätunnon herääminen. Kolmen vuoden aikana en ole nähnyt ainuttakaan kohtalontoveria uimahallissa, jossa käyn viikottain. Miksi? Uimahalleissa annetaan pyydettäessä uimapukuun merkki, jonka turvin henkilöllä on halutessaan oikeus käydä saunassa ja suihkussa uimapuku päällä. Miksi? Uskallan väittää että siksi, että seksuaalinen poikkeavuus ruumiillisena poikkeavuutena aiheuttaa häpeää. Usein itsessä, mutta joskus myös muissa.

Häpeä on affekti eli tunnetila, jonka voimakkuus voi vaihdella ja myös kyky tuntea häpeää vaihtelee yksilöstä toiseen. Rinnattomuuteen liittyvä häpeä liittyy seksuaalisuuteen kipeällä ja olemista varjostavalla tavalla. Jos rinnan poistoleikkauksen kokeneen henkilön läheisissä on ihmisiä, jotka kiinnittävät korostuneesti huomiota hänen ulkonäköönsä, edesauttaa se häpeän syntymistä. Vakavimmillaan henkilön minäkokemusta sävyttää voimakas häpeän tunne, joka perustuu siihen, että henkilö kokee itsensä vajavaiseksi ja puutteelliseksi. Häpeä lisää pelkoa hylätyksi tulemisesta. Häpeän tunne voi olla kokemuksena ja tunteena niin viiltävää sisäistä kipua aiheuttavaa, että se voi alkaa ohjailla ja kahlita elämää. Näin käy konkreettisesti muun muassa tilanteissa, joissa aiemmin uintia harrastanut nainen lopettaa harrastuksensa, koska ei halua esiintyä alastomana uimahallin pesuhuoneessa. Häpeän tunnetila pukeutuu arjessa sellaisiin ajatuksiin kuten: ”Olen erilainen”, ”Rintaliivimainokset eivät kosketa minua” ja ”Joudun käyttämään peittäviä vaatteita”. Usein rinnan poistoleikkauksen läpikäynyt nainen kokee olevansa vähemmän viehättävä kuin aikaisemmin.

Häpeän tunne voidaan pyrkiä kätkemään, mutta se muokkaa tietoisesti ja tiedostamattomasti ihmisen ajattelua, tunteita ja käyttäytymistä. Häpeän tunnustamista muille ihmisille voidaan pitää osoituksena heikkoudesta, vaikka se saattaisi herättää muissa vain myötätuntoa. Naisesta voi tuntua hyvin häpeälliseltä kertoa, että hän häpeää yksirintaista tai rinnatonta kehoaan, ja että jokainen nähty rintaliivimainos ja kesämekkokampanja viiltää sisintä. Seksuaalisuuteen liittyvä häpeä johtaa usein seksuaalielämän ongelmiin, tyypillisimmillään haluttomuuteen. Kun ei ole halua, niin ei myöskään tarvitse kohdata seksuaalisella tasolla kehollista poikkeavuuttaan. Tuntuu helpommalta pyrkiä kieltämään ja torjumaan seksuaaliset tarpeet  kuin kohdata häpeä, johon liittyy kelpaamattomuuden kokemus.

Häpeän kahlitsevuudesta pitäisi pyrkiä vapautumaan, mutta helppoa se ei ole. Kukaan tuskin tietoisesti haluaa, että minuus alkaa rekentumaan arvottomuuden, huonouden ja hyväksymättömyyden tunteen varaan. Uskoisin, että rinnan korjausleikkaus usein poistaa seksuaalisen poikkeavuuden synnyttämän häpeän tai ainakin helpottaa sitä. Syntyy kokemus siitä, että olen taas normaali, samannäköinen kuin muut. En enään herätä huomiota alastomuudellani. Häpeähistoria saattaa joskus aiheuttaa myös ylireagointia korjausleikkauksen jälkeen, mikä voi ilmetä muun muassa estottomuutena pukeutumisessa.

Tärkeässä roolissa rinnattoman naisen häpeän tunteen lievittäjänä on oma seksuaalikumppani. Usein kumppanin tuntemuksia pidetään jopa tärkeämpänä kuin omia. Häpeä voi lieventyä tai poistua kokonaan jos kumppani näkee sairastuneen puolisonsa edelleen seksuaalisesti haluttavana. Myös huumori on hyvä häpeän tunteen lievittäjiä. Yksirintaisen tai rinnattoman naisen rintoja koskeva huumori koskettaa usein rinnan katoamista (ts. proteesi hukassa). Omille vajavuuksille nauraminen mahdollistuu kun ymmärtää, etteivät ne edusta minua kokonaisuutena.

Oma ohjeeni häpeästä kärsivälle on: Tarkastele kriittisesti ajatuksiasi ja tunteitasi. Suuntaa tarkastelusi painopiste itsesi sijasta seksuaalikumppaniisi. Keskustele hänen kanssaan. On mahdollista, että hänelle on täysin yhdentekevää kuinka monta rintaa sinulla on.  

Tutkimuksia ja muita kirjoituksia rintasyövästä ja häpeästä:

4 kommenttia:

  1. Kiitos mahtavista pohdinnoistasi! Tämä blogisi on juuri se, mitä juuri nyt korjausleikkausjonoon viikko sitten päässeenä tarvitsen.

    Oikein hyvää syksyn jatkoa ja leikkauksesta toipumista sinulle. :-)

    T. Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JK. Lainasin tätä tekstiäsi omaan blogiini, toki lähteen kertoen. Tervetuloa vastavierailulle!

      Poista