Yksirintaisuus ja seksuaalinen häpeä
Olen viime aikoina pohtinut paljon häpeää. Tiivistän
seuraavaan sen, mihin ajatteluni on johtanut rinnan korjausleikkauksen ja
häpeän suhteen.
Rechardin ja Ikonen ovat esittäneet, että häpeä on
reaktio hyväksyvän vastavuoroisuuden puutteeseen. Seksuaalisuus minuuden
ydinalueena on vahvasti sidoksissa siihen, minkälaisen vastauksen se herättää
toisissa. Uskon, että jokainen nainen toivoo tulevansa naisena ja
seksuaalisena olentona rakastetuksi ja hyväksytyksi sellaisenaan, rippumatta
siitä, kuinka monta rintaa hänellä on. Rinnan poiston myötä tämä kokemus joutuu
kuitenkin usein koetukselle. Lähes jokaisella rinnan poiston
kokeneella naisella on poiston jälkeen jonkinlaisia tuntemuksia liittyen
seksuaalisuuteensa. Moni tuntee olonsa kehossaan epämukavaksi ja häpeää kehoaan
vielä vuosienkin kuluttua leikkauksesta.
Itsen ja oman kehonkuvan vertailu yhteiskunnan normeihin
ja ihanteisiin synnyttää häpeää. Uimahalliin ja saunaan meno tuntuu yht’äkkiä
vaikealta, joskus ylitsepääsemättömältä. Olen kertonut ystävilleni käyväni pää
pystyssä, mutta katse seinälaatoissa, julkisissa uimahalleissa ja he ovat
sanoneet minua rohkeaksi. Tiedän, että havaitessaan ympäristössään uusia
asioita ihminen käsitteellistää niitä. Yksirintainen tai täysin rinnaton nainen
herättää alastomuudellaan muissa ihmisissä todennäköisesti seuraavien
käsitteiden aktivoitumisen: ”luonnoton”, ”epätavallinen”,
”epänormaali”, ”sairas”. Tätä seuraa usein uteliaisuuden tai myötätunnon
herääminen. Kolmen vuoden aikana en ole nähnyt ainuttakaan kohtalontoveria
uimahallissa, jossa käyn viikottain. Miksi? Uimahalleissa annetaan pyydettäessä
uimapukuun merkki, jonka turvin henkilöllä on halutessaan oikeus käydä saunassa
ja suihkussa uimapuku päällä. Miksi? Uskallan väittää että siksi, että
seksuaalinen poikkeavuus ruumiillisena poikkeavuutena aiheuttaa häpeää. Usein
itsessä, mutta joskus myös muissa.
Häpeä on affekti eli tunnetila, jonka voimakkuus voi
vaihdella ja myös kyky tuntea häpeää vaihtelee yksilöstä toiseen. Rinnattomuuteen
liittyvä häpeä liittyy seksuaalisuuteen kipeällä ja olemista varjostavalla
tavalla. Jos rinnan poistoleikkauksen kokeneen henkilön läheisissä on ihmisiä,
jotka kiinnittävät korostuneesti huomiota hänen ulkonäköönsä, edesauttaa se
häpeän syntymistä. Vakavimmillaan henkilön minäkokemusta sävyttää voimakas
häpeän tunne, joka perustuu siihen, että henkilö kokee itsensä vajavaiseksi ja
puutteelliseksi. Häpeä lisää pelkoa hylätyksi tulemisesta. Häpeän tunne voi
olla kokemuksena ja tunteena niin viiltävää sisäistä kipua aiheuttavaa, että se
voi alkaa ohjailla ja kahlita elämää. Näin käy konkreettisesti muun muassa
tilanteissa, joissa aiemmin uintia harrastanut nainen lopettaa harrastuksensa,
koska ei halua esiintyä alastomana uimahallin pesuhuoneessa. Häpeän tunnetila
pukeutuu arjessa sellaisiin ajatuksiin kuten: ”Olen erilainen”, ”Rintaliivimainokset eivät kosketa minua” ja ”Joudun käyttämään peittäviä vaatteita”.
Usein rinnan poistoleikkauksen läpikäynyt nainen kokee olevansa vähemmän
viehättävä kuin aikaisemmin.
Häpeän tunne voidaan pyrkiä kätkemään, mutta se muokkaa
tietoisesti ja tiedostamattomasti ihmisen ajattelua, tunteita ja
käyttäytymistä. Häpeän tunnustamista muille ihmisille voidaan pitää osoituksena
heikkoudesta, vaikka se saattaisi herättää muissa vain myötätuntoa. Naisesta
voi tuntua hyvin häpeälliseltä kertoa, että hän häpeää yksirintaista tai
rinnatonta kehoaan, ja että jokainen nähty rintaliivimainos ja
kesämekkokampanja viiltää sisintä. Seksuaalisuuteen liittyvä häpeä johtaa usein
seksuaalielämän ongelmiin, tyypillisimmillään haluttomuuteen. Kun ei ole halua,
niin ei myöskään tarvitse kohdata seksuaalisella tasolla kehollista
poikkeavuuttaan. Tuntuu helpommalta pyrkiä kieltämään ja torjumaan seksuaaliset
tarpeet kuin kohdata häpeä, johon
liittyy kelpaamattomuuden kokemus.
Häpeän kahlitsevuudesta pitäisi pyrkiä vapautumaan, mutta
helppoa se ei ole. Kukaan tuskin tietoisesti haluaa, että minuus alkaa
rekentumaan arvottomuuden, huonouden ja hyväksymättömyyden tunteen varaan. Uskoisin,
että rinnan korjausleikkaus usein poistaa seksuaalisen poikkeavuuden
synnyttämän häpeän tai ainakin helpottaa sitä. Syntyy kokemus siitä, että olen taas
normaali, samannäköinen kuin muut. En enään herätä huomiota alastomuudellani. Häpeähistoria
saattaa joskus aiheuttaa myös ylireagointia korjausleikkauksen jälkeen, mikä
voi ilmetä muun muassa estottomuutena pukeutumisessa.
Tärkeässä roolissa rinnattoman naisen häpeän tunteen
lievittäjänä on oma seksuaalikumppani. Usein kumppanin tuntemuksia pidetään
jopa tärkeämpänä kuin omia. Häpeä voi lieventyä tai poistua kokonaan
jos kumppani näkee sairastuneen puolisonsa edelleen seksuaalisesti haluttavana.
Myös huumori on hyvä häpeän tunteen lievittäjiä. Yksirintaisen tai rinnattoman
naisen rintoja koskeva huumori koskettaa usein rinnan katoamista (ts. proteesi
hukassa). Omille vajavuuksille nauraminen mahdollistuu kun ymmärtää, etteivät
ne edusta minua kokonaisuutena.
Oma ohjeeni häpeästä kärsivälle on: Tarkastele
kriittisesti ajatuksiasi ja tunteitasi. Suuntaa tarkastelusi painopiste itsesi
sijasta seksuaalikumppaniisi. Keskustele hänen kanssaan. On mahdollista, että
hänelle on täysin yhdentekevää kuinka monta rintaa sinulla on.
Tutkimuksia ja muita kirjoituksia rintasyövästä ja
häpeästä:
Kiitos mahtavista pohdinnoistasi! Tämä blogisi on juuri se, mitä juuri nyt korjausleikkausjonoon viikko sitten päässeenä tarvitsen.
VastaaPoistaOikein hyvää syksyn jatkoa ja leikkauksesta toipumista sinulle. :-)
T. Leena
JK. Lainasin tätä tekstiäsi omaan blogiini, toki lähteen kertoen. Tervetuloa vastavierailulle!
PoistaEi muuta kuin tsemppiä odotukseen!
VastaaPoistaKiitos! :-)
Poista