Päivä ja ilta ennen leikkausta

Viikonloppu meni kuumeessa ja flunssassa, ja ehdin jo epäilemään pääsenkö Jorviin tiistaina lainkaan. Tapasin tänään leikkauksen aattona lääkärin ja päädyimme yhdessä siihen, että koska olen jo lähes täysin toipunut, niin leikkaukselle ei ole estettä. Esteeksi tässä vaiheessa muodostuisi lähinnä todella kova kuume ja limaa täynnä oleva nielu, jonka seurauksena nukutuksessa saattaisi tulla haasteita. Tapaamisessamme kirurgi kuunteli vatsan suonieni toimintaa ja piirteli tussilla kehooni uuden kehoni, jota kannattelen huomisesta alkaen. Toivomuksia esim. kuppikoosta sai esittää ;-)

Leikkauksessani on läsnä neljä kirurgia, joilla jokaisella on oma roolinsa. Yksi hoitaa vatsan seudun, yksi vasemman rinnan, kolmas oikean rinnan, ja neljäs on touhua seuraava erikoistuva lääkäri. Käytännössä vatsa avataan ja siitä poistetaan tulevan rinnan kokonainen pala, ja tarvittaessa enemmänkin (ns. jämät joutanevat roskikseen). Tämän jälkeen ylävatsa vedetään kiinni alavatsan reunaan ja otettu pala ommellaan toiseksi rinnaksi. Suurin osa ajasta menee mikroskooppisessa työssä suonia yhdistettäessä. Leikkauksen pitäisi olla ohi 4-6 tunnissa. Leikkaavia lääkäreitä on yleensä 2-4. Heräämöstä pääsen ilmeisesti osastolle huomisiltana. Vuorokausi menee kuulemma enemmän tai vähemmän ”pöpelikössä”.

Haastattelin kirurgiani korjausleikkausten tekemisestä ja hän harmitteli, että joskus naiset jättävät niitä tekemättä, koska sitä pidetään esim. turhamaisena. Hän toivoi yleisempää keskustelua aiheesta. Itsestäni tuntuu hemmetin kivalta päästä eroon painavasta ja kömpelöstä proteesista, jota olen kantanut kolmisen vuotta päivittäin mukanani. Turhamaisuudestani kertonee perheelle varaamani lentoliput Pariisin alennusmyynteihin ensi tammikuussa. En ole pitkään aikaan halunnut ostaa vaatteita, koska en ole oikein nähnyt siinä mieltä. Tammikuussa Visa vinkuu kun pääsen rintaliivien, bikinien ja esim. kotelohameiden ym. maailmaan Euroopan muotimekassa. Pää pystyssä voin sanoa olevani turhamainen tässä asiassa.

Leikkausta edeltävänä iltanä ei erityisen kummaliisia toimia osaltani tarvittu. Syödä en saanut 6 tuntia ennen leikkausta, eikä juoda 2 tuntia ennen leikkausta. Jotakin litkuja annettiin juotavaksi, jotka edesauttavat suolen toimintaa. Ensimmäisestä minulle tuli lievästi oksettava olo, toiset kaksi menivät paremmin alas. Napa piti puhdistaa, kynsilakat poistaa ja hiukset pestä.

Pelkoa en osaa tällä hetkellä tuntea. Aamulla hoidin emdr-terapialla erästä asiakasta, joka kertoi minulle toivovansa itselleen kuolemaa. Jäin miettimään, että tuskin minulla käy niin huono tuuri, että kuolla kupsahdan ennen aikojani leikkausöydälle, kun en sitä lainkaan toivo. Poikanikin valoi minuun uskoa kysymällä minulta tänään: ”äiti, koska sinulla on huomenna asiakkaita?” Voin siis tyytyväisenä todeta, että ainakaan hän ei tunnu liian suurta huolta asiasta kantavan. Pidetään siis peukut pystyssä, ja mieli iloisena, kaikki menee varmasti hyvin :-) :-)